keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tissejä ja tinderlutkailuja lopputulema eli 2.0

Mihinkäs se juttu jäi, no tähän KLIK.

Onnekseni tytöt, tai noh naiset eivät tunteneet toisiaan. Mirja olikin vain se toinen tiskillä hääräävä kuppilan työläinen. Kiitos jeesus, nähtävästi kotipaikkani ei ole vielä aivan liian pieni. Tämä vanhempi mukava nainen tiskin takana katsoo minua kuin makkaraa kun deittini kanssa otamme kahvit, ehkäpä laitan hänelle viestiä parin tunnin päästä? en nyt niin hölmö ole

Helppo kaato ja hyvä mieli, neiti tykkäsi eläimistä ja minä hänestä. Nuorempana tapauksena verrattaen vanhempaan tiskin naiseen luulisi että nuori olisi villimpi, eipä ollu. Kuinka voi olla mahdollista että nuori nainen häpeää tiukkaa kroppaansa enemmän kun elämää nähnyt puuma? Mistä liene nuoruudesta ja itsensä etsimisestä tämäkin johtuu, eikö niitten tyttöjen pitänyt olla henkisesti kypsempiä kuin saman ikäiset pojat?

Siinä missä puuman luolasta pitää lähteä uusi paita napittomana pois, pitää nuoren sylistä lähteä kun kotona on pleikkari jolla ois hauska pelata vähän fifaa. Ymmärrän kyllä että aina ei kemiat niin kohtaa, mutta ei se kyllä sitäkään ole. Varsinkin jos tyttö kysyy tinderissä uusintaa, sillon voi todeta että oli vissin ihan success. Kuitenkin, lutkailen tulevaisuudessa pervoja puumia. Ei pahalla ikätoverini, mutta kasvakaa.

-Lupiini

tiistai 3. toukokuuta 2016

Seksitön Cheerleader

Ensismmäisenä kommentti tästä otsikosta, eikö olekkin hyvä vitsi? Itse ainakin nauran niin että peräsuoli on solmussa.

Törmäsin siis Iltalehden laatujournalismin maailmaan ja löysin sieltä seuraavan,
(Cheerleader-joukkueeseen haettiin uusia jäseniä uskomattoman seksistisellä mainoksella).

Summarumppana Washingtonin Yliopisto haki uusia Cheerleadereitä ja kandidaateille oli asetettu monenlaisia kriteereitä... seksistisiä kriteerejä, HYI! Cheerleaderin tulee olla kaunis, urheilullinen ja tietynlaista kynsilakkaakin. Miten ne kehtaa? Siis miten ne kehtaa? Täysin pöyristettävää että Cheerleaderille asetetaan ulkonäköpaineita, näin miehenkin mielestä.

Miksi Cheerleaderin halutaan olevan kaunis, kuuma ja seksikäs? Eihän hänen tehtävä ole näyttää hyvältä, heidän tehtävänsä on auttaa turvamiehiä turvaamaan urheilijoiden turvallisuus. Turha unohtaa myöskään sitä kuinka tärkeä asema heillä on ajatuksien jakamisessa ja ideoiden jalostuksessa. Nykyaikamme kaikkitietävät ja modernit arjen pelastavat tietosanakirjat.



Iltalehden uutinen ihmittelee suuresti miksi halutaan seksikäs Cheerleades, en kyllä tiedä. Kyllä meidän omat Patrik Laineet ja Barkowit odottavat naisissaan terävää päätä ja hyvää luonnetta.

Mitä, jos jääkiekkomaajoukkueen pelaajatkin valittaisiin ulkonäkökriteerein? Pelitaitojen lisäksi perusvaatimuksiin kuuluisivat vaalea geelillä laitettu tukka, jykevä leuka, pieni parransänki, oikeanvärinen pikkutakki ja pyykkilautavatsa. Kultajuhlia ei ehkä tarvitsisi järjestää. -Iltalehti
 Väännetään siideriksi ja makkaraksi, Jääkiekkoilija ei tarvi sitä peppua ja hyviä rintoja. Jääkiekkoilijalla täytyy olla peliälyä, reaktionopeutta, lahjakkuutta ja perkeleen hyvät geenit. Leikkauspöydällä voidaan luoda maailman paras Cheerleader, mutta sellaisella ei voida luoda uutta Jaromir jäksteriä (NHL pelaaja). Missä on siis se miehen oikeus päästä piireihin ja jonkun palkintomieheksi puolivahingossa, missä on mun oikeus sellaseen?

Suomessa on onneksi taas maailmaa edellä ja Cheerleaderiksi pääsee kuka vain, ainakin jos paikallista tanssityttörivistöä katsoo sen mitä kehtaa ennen hyymörinauruun purskahtamista. pus
-Lupiini

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Nainen on kuin nokkahuilu

Tämä blogi on nyt vähän unohtunut omalta ja näköjään vähän muidenkin osalta, mutta ei se mitään. Palataan tässä asiaan ainakin tällä erää. Nyt kun kesä lähenee ja Suomen suven puskiessa päälle kelit pahenevat, on aika päästä nauttimaan ja tasapainon vuoksi myös kärsimään tietyistä kauden mukanaan tuomista asioista. Loma koputtelee tässä vapun myötä jo ovella ja se on tietenkin tavallaan monen mielestä varsin posiitivinen asia. Minua se kuitenkin kauhistuttaa ja aivan syystäkin, ei opiskelijalla voi olla kesälomaa. Pitäisi olla työpaikka, jonka avulla aloittaa massiivisen suurenmoinen urapolku kohti tähtiä. Toki tietynlainen työsopimus jo itseltänikin löytyy, mutta se on suoraan sanottuna aivan perseestä. Sen avulla ei lennellä tähtiin, oikeastaan sen avulla ei makseta edes vuokraa. Tällä hetkellä siis syystäkin vähän huolettaa, mutta onnekseni olen osaavasti jatkanut aivosolujeni liuoittamista, joten murheet eivät jatkuvasti paina mieltä.

Iloisin asia kesässä on tietenkin naisten vaatteiden määrän väheneminen. Lakipistettä vaatetuksen vähyydessä ei luonnollisesti vielä kelienkään myötä ole saavutettu, mutta harjaantunut silmä on jo kyennyt aistimaan sekä tiukemman että paljastavamman vaatetuskavalkadin esiinmarssin. Ilmiö on havaittavissa kaikkialla. Niin kaupungilla, ostoskeskuksissa, oppilaitoksissa, terveyskeskuksissa.. Jälkimmäiset ovat muuten parhaita paikkoja naisseuran löytämiseen. Ette usko, ellette itse kokeile.

Vapun iloksi olen kehittänyt uuden pelin, jonka avulla etenkin varmasti miesporukat voivat keskenään kilpailla paremmuudestaan. Laji vaatii vain hivenen sorminäppäryyttä ja nopeutta, suorituspaikaksi kelpaa mainiosti esimerkiksi yökerhon heikosti valaistu ja mahdollisimman täyteen ahdattu tanssilattia. Säännöt ovat yksinkertaiset, voittajaksi selviää se, joka paidan läpi saa avattua useimmat naisten rintaliivien hakaset ja kerättyä sitä myöten eniten pisteitä. Jokaisesta onnistumisesta seuraa piste. Mikäli rintaliivit saa avattua jostain syystä niitä päällään pitävältä mieheltä, saa puolikkaan pisteen. Jos jollain tapaa onnistuu pääsemään sellaiselle lähietäisyydelle naisen kanssa, että liivit saa varastettua, osallistuja saa viisi pistettä. Jos pääsee (tai joutuu) vastaavalle lähietäisyydelle rintaliivejä käyttävän miehen kanssa, hylätään sekä kilpailusta että kaveripiiristä. Miinuspisteitä tulee yksi kappale kiinnijäädessä, kaksi siinä tapauksessa, että kuumunut valkoritari antaa kiinnijääneelle osallistujalle turpaan ja viisi miinuspistettä seuraa siitä, jos tulee heitetyksi ulos baarista. Säännöt ovat siis sangen yksinkertaiset, vapun kunniaksi voi pelata vaikka useampana iltana peräkkäin ja muodostaa näin eräänlaisen turnauksen.

Niin se nokkahuilu. Kaikki kuitenkin ovat joutuneet sitä ala-asteella soittamaan, niin suurempia esittelyjä kyseinen väline ei kaipaa. Mutta aivan kuten nokkahuilu, myös nainenkin on instrumentti, jonka menestyksekkääseen soittamiseen vaaditaan sekä sormien että suun saumatonta yhteistyötä. En tiedä miksi koin tärkeäksi tuoda tämän itsestäänselvyyden esille, olkoon sitten vaikka neuvona niille, jotka eivät kyseistä asiaa kenties vielä ole ymmärtäneet. Jotkut kuitenkin saattavat päästä ensimmäistä kertaa tositoimiin vaikkapa näin vapun vapaamielisyyden vallitessa, niin on hyvä olla varautunut. Sellainen vinkki kuitenkin, että täysin kirjaimellisesti edellä mainittua ohjetta ei kannata ottaa. Toisin kuin nokkahuilua soittaessa, puhaltaminen ja epämääräinen reikien peittäminen sieltä täältä ei saa paljoakaan hyvää aikaan. Ainakaan useimmissa tapauksissa.

-Vyöruusu

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tissejä ja tinderlutkailua

Joku ihmettelee, miksi ihmiset jännittää. Moni tuttuni ihmettelee kohdallani sitä, miksi jännitän aina ennen ensitreffejä, eihän se sentään ole uutta? Jännittämiseen on kuitenkin hyvä syy, ilman sitä ei ole mitään. Jännitys on se suola joka tekee asioista mielenkiintoista. Kuinkahan kornia olisi tähän väliin julistaa näin
Siinä vaiheessa kun en jännitä treffejä, on aika mennä syvälle omaan itseensä, pohtia asioita, reflektoida ja tehdä päätös, päätös joka tuo yhden lopullien tuleman
lopeta ja mene naimisiin. 
Olipas kornia paskaa, mutta totta. Onnistumisessa on jotain järkeä jos siinä on ollut jotain jännättävää. Nyt siihen lutkailuun.


Kaunis päivä, aurinko paistaa ja mamuja on jokapuolella, ahh ihanaa. Seisoskelen kahvilan edessä, sitten nään hänet, tai ne, nuo ihanaiset rinnat joita ei voi kun ihmetellä. Kaunis kahviseurani oli saapunut. Jännitys loppuu kyllä siinä ensimmäisessä sutkautuksessa jonka päästää suustaan, onneksi. Tapauksessani tunteiden vuoristorata oli vasta alussa. Astellessamme tähän pikkuriikkiseen kahvilapaikkaan näen tiskin toisella puolella sen, yhden entisen lutkailun kohteen. Tuolla se nyt katselee irstain silmin, kuin olisin tullut kakkoskierrokselle, valeltuna hunajaan ja ekstaasiin. Sitten serualaiseni huudahtaa: Heeeippa mirjaa!
Ei helvetti, oliko hänen nimi Mirja, ainakin seuralaiseni kävelee nopein askelin tiskille, eihän tämä ole mahdollista? Miehen mieli on hassu, tuossa parin sekunnin hetkessä se ehtii prosessoida tilanteen mahdolliset lopputulemat, irstaan kimppakivan ja katuojaan kuolemisen välille jää paljon varteenotettavia mahdollisuuksia tarinan päätökseksi.
Näinkö urhoollinen tarinani päättyy? no se selviää seuraavassa tinferlutkailussa :) (passiivisagressiivinen hymiö)
Nyt luen ja juon teetä

-Lupiini

torstai 7. huhtikuuta 2016

Eedvardilla on perseessä reikä

Se taas johtuu siitä, että Eedvard fiksuna meni ja tökkäsi itseään neulalla perseeseen. Pienen neulan reiän lähistöllä on toki varmasti se isompikin reikä. Juuri se, josta tulee paskaa. Joskus elämän yleisestä merkityksettömyydestä on vaikea saada otetta. Jos nyt ei oteta huomioon kuolemaa ja sitä, mitä sen jälkeen mahdollisesti tapahtuu, mitä merkitystä tai järkeä missään ylipäänsä on? Miksi tuhlaan aikaani opiskeluun ja työnhakuun, kun aivan yhtä hyvin voisin vain maata paikallani ja nauttia ajatusteni sinfoniasta. Tai miksen voisin olla myös kuin Eedvard ja tökkiä itseäni neulalla. Mitä väliä kivullakaan, kun ei sitäkään tästä maailmasta mukaan saa, kuten ei mitään muutakaan. Kyse on kuitenkin vain siitä, että teitpä mitä tahansa, kaikkien ja kaiken lopputulos on sama. Kuolema. Sitä tuntuu edistävän vain ja ainoastaan tämä, yhtä lailla merkityksetön, eksistentiaalinen kriisini.

Jonkin asteisena sanataiteen ystävänä mieleni tekisi hieman ehkä väännellä sanoja, pyöritellä säikeitä ja sitä kautta muodostaa runoja. Mutta en jaksa vaivautua, onhan kuitenkin totta, että runous on hieman homoa. Lisäksi eihän runoilta enää nykymaailmassa vaadita mitään, tulevaisuudessa tuskin enää edes kirjaimia tai sanoja. Nykyään riittää, jos totean vaikkapa tämän blogitekstin runoksi. Siinä se on, vapaamuotoista ja -mittaista lyriikkaa parhaimmillaan. Olkaa hyvä ja tulkitkaa. Syvempi merkitys löytyy varmasti, jos joku kokee asiakseen sellaisen kaivaa. Ehkä taas hieman kärjistettyä asiaa, mutta loppujen lopuksi surullisen vähän.

Taiteellakaan ei tosiaan ole nykyään enää mitään merkitystä millään sen osa-alueella. Tosin olisihan se hieman irvokasta, jos taide jotain merkitsisi, kun ei tässä maailmassa millään muullakaan ole mitään väliä. Nykytaide on tullut ja ryöstöraiskannut termiltä koko sen arvon. Vuosisatoja vanha instituutio on kokenut täydellisen inflaation, koska taiteen saralla nykyään kaikki lasketaan. Kunhan se vain miellyttää edes tekijän silmää. Tai itse asiassa tuskin tarvitsee täyttää edes tuota määritelmää, riittää jos edes teoriassa joku elävä olento voisi kokea teoksen jollain tavalla taiteellisena. Siinä sitä taidetta nykymaailmassa. Eedvardin neulalla tekemä reikä perseessään on myös taidetta. Sitä voidaan pitää performanssina, nykytaiteen jaloimpana muotona.

Niin että yritä tässä nyt sitten elää ja nauttia. Sivullisen hengessä, merkityksetöntä huomista odottaen. Carpe diem saatana.

-Vyöruusu

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kaunis krapulani

Tänään on sunnuntai. Sen tietää siitä, kun aamulla herätessä suussa maistuu paska ja päässä jyskyttää. Saattoi olla hauska ilta, ikävä kyllä en muista kaikkea niin tarkasti kuin haluaisin. Muistan kyllä keskustelleeni elämästä varsin avoimesti sekä tuttujen että tuntemattomien kanssa, joten mielenterveyden kannalta voi olla parempikin olla muistamatta ihan kaikkea. Tyhmän paskan jauhaminen kännissä on kuitenkin jo sen verran tuttua, että suurempaa morkkista ei enää onneksi jaksa nykyisin tuntea. Se on rakkaan harrastuksen huono puoli ja sen kanssa on pystyttävä elämään. Lajin asiantuntijana tunnistan kyllä riskit, jos vietät 10 tuntia putkeen samassa baarissa poistumatta ulos edes röökille, todennäköisyys sanoa jotain tyhmää illan aikana kasvaa merkittävästi. Mutta ei siitä sen enempää, mitään vakavampaa sentään ei pitäisi olla tapahtunut.

Milloinkohan sitä oppisi kantamaan vastuun itsestään ja elämästään? Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa, rahat voisi käyttää paremminkin. Mutta eihän se ole hauskaa, sen sijaan ajanvietto niin hyvässä kuin yleensä toteutuvassa huonossa seurassa on huomattavasti hauskempaa, kun pöydästä löytyy muutakin kuin kansanluottamusta. Huoletkin unohtuvat, kunnes palaavat aamulla huomattavasti pahempina takaisin. Onnekseni olen huomannut muistini heikkenevän viime aikoina ihan selvinkinpäin, joten murheista autuaampi tulevaisuus lienee mahdollinen. Jos ei jotain muista, niin ei se silloin vaivaakaan. Ei tästä umpikujasta pääse enää kuin unohtamalla.

Muistakin terveydellisistä aspekteista olen ollut hieman huolissani viime aikoina. Luonnollisesti laji on vaativa ihmiselimistölle eikä urheilija tervettä päivää näe, mutta tänäänkin edellisvuorokauden raskaan suorituksen jälkeen tunsin kaupungilla kävellessäni suurta tarvetta oksentaa ja pyörtyä samanaikaisesti. Kumpaakaan ei tapahtunut, mutta kaukanakaan ei oltu. Harmittaahan se pelätä elämää vieläpä tällaisena kauniina kevätpäivänä, kun oma olo hieman matalapaineisempi. Mahakin on yksi ongelmakohta, sen lisäksi että se kasvaa, se saattaa olla muutenkin välillä hieman kovilla. Joku muu ehkä oppisi ensimmäisen tai viimeistään toisen kerran jälkeen, että toistakymmentä tuoppia olutta kruunattuna kännipizzan jalapenoilla ei ehkä ole se paras mahdollinen ruokavalio. Siinä tuhoutuu suolisto ja aamulla vessanpöntön putkisto. Mutta jatketaan opettelua, ehkä vielä joku päivä.

Lopuksi jaan tylsän ja kliseisen, mutta kaikkein toimivimman parisuhdevinkin. Älkää ryhtykö siihen touhuun. Sen sijaan hommatkaa sellainen ystävä vastakkaisesta sukupuolesta, jonka kanssa voitte esittää pariskuntaa ja lähteä Temptation Islandille tuotannon piikkiin ryyppäämään ja nussimaan tyhjäpäisiä sinkkuja, joiden ulkonäkövaatimuksia ette todellisessa elämässä täyttäisi. Siellä kuitenkin joku julkkistyrkky varmasti ottaa poskeen vähän rumemmaltakin kaverilta. Ilmaiseksi saa myös hieman KOHU-julkisuutta, kun leimautuu mediassa siaksi "pettämisen" vuoksi. Voisi olla hauskaakin. Saa käyttää ja on vähän pakkokin, hei.

-Vyöruusu




torstai 31. maaliskuuta 2016

Baari-illan hämärät jatkot

Ilta alkoi varsin kasuaalisti, olimme kukkiven ystäväisteni kanssa kumoamassa tuoppeja niityn lempinurkkauksessamme. Tilanne kuitenkin eskaloitui varsin nopeasti kun niitylle, omalle reviirillemme asteli kauniimman sukupuolen neilikoita. Neilikat päättivät liittyä kukkakimppuumme vastusteluista huolimatta ja seksuaalisesti arvelluttavien huuteluiden jälkeen. Ei mennyt aikaakaan kun huomaan seisovani kadulla kädessäni varsin kyseenalaisesti hankittu elintarvike ja alan pohtia elämän syvimpiä arvoja ja syntejä kunnes päätän ottaa asenteen "let´s see what happens" ja jatkan matkaani erittäin kyseenalaisella energialla varautuneen nelikon kanssa.

Päädymme yhden kukkasen kotiin, jossa aiomme nauttia saamamme elintarvikkeet kunnes minä huomaan, että jokin on vinossa. Siksi ehdotankin, että luovumme kaikki ylävartalomme vaatteista jotta voisimme tutustua toisiimme paremmin, homofobisesti kukkivat ystäväiseni vastustelivat aluksi mutta tajusivat sen vapauttavan ilmapiiriä ja suostuivat. Kaikki nauttivat elintarvikkeensa ja juomansa samalla kun katselimme Temptation Islandia, joka lievästi sanottuna sai tunteiden karusellin pyörimään ylikierroksilla. Tilanne alkaa muuttua entistäkin mielenkiintoisemmaksi kun Vyöruusu ja toinen neilikoista sopivat, että he yöpyvät yhdessä.

Tämä saa minut tajuamaan, että vapaana on vain yksi neilikka jolloin viritän kasvoilleni seksuaalisesti pelottavimman ilmeen minkä suinkaan vaan saan ja katson ystävääni Lupiinia, molemmat ymmärtävät tilanteen vakavuuden, toinen ei saa tänä yönä kukkivaa sidontaa. Päätän toimia nopeasti ja hurmaan toisen neilkoista ja päätämme lähteä hänen asunnolleen muiden jäädessä juomaan viskipaukkuja. En aio pureutua likaisiin yksityiskohtiin vaan herrasmiehenä totean, että asioita tapahtui. Nukahtanut neilikka kainalossani tunnen sisälläni palavan halun suunnata takaisin alkuperäiseen jatkopaikkaamme ihmettelemään tunnelmaa jossa Vyöruusu varsin kasuaalisti lojuukin jo sängyssä neilikan kanssa, ilman turhanpäiväistä rihmankiertämää. Lupiinin kanssa olemme erittäin huvittuneita tilanteesta, enkä voi kieltää, että molempien päässä lojuva ajatus kimppakivasta kiehtoisi mieltäni. Alkoholin sumentama tunnelma johtaa meidät neljä rinkiin jossa keskustelemme mukavia ja iltaa voi jo tässä vaiheesa kutsua menestykseksi kun juomme vuoronperään viiniä pullonsuusta ja keskustelemme kreikkalaisista jumalista ja Harry Potterin raiskaamisesta, hyviä näkiksiä ja reipashenkistä pervoilua, kutsuisin iltaa onnituneeksi varsinkin kun ottaa huomioon, että oli keskiviikko.

Kello alkaa naksutella kohti neljää aamuyöllä, tunnelma alkaa olla sammuva ja päätänkin lähteä kohti kotia, niin tekee myös Lupiini. Vyöruusu haluuu  neilikan mettä jo niin kovasti että hän saattaa meidät ulos jatkaen matkaansa kohti neilikkaa joka sattuu olemaan Lupiinin entinen mielitietty, varsin perverssiä, eikö? Makaan sängyssäni ja mietin ettei enään ikinä alkoholia kunnes herään ja avaan viinipullon ja rupean miettimään yön tapahtumia ja tässä ne myös teidän tietoonne saatan, kiitos ja anteeksi ja ennenkaikkea, mitä vittua.

-Tummentunut Lehtomaitikka