"Jos et ole nuorena idealisti, olet vailla sydäntä ja jos et ole vanhana konservatiivi, olet vailla järkeä." Jotkut ovat varmasti kuulleet tämän sanonnan ja ajautuneet sitä kautta pohtimaan,ovatko eläneet nuoruutensa ensin täysin rinnoin sydän ja tunne edellä ja sen jälkeen siirtyneet enemmänkin järjen käytön piiriin. Monet varmastikin ovat ja hyvä niin. Lausahdusta voi toki hieman soveltaa, korvataan vaikka idealisti vasemmistolaisella ja konservatiivi, no, vaikkapa jollain kokoomuskeskustalaisporvari -hybridillä. Käytännössähän näin asiat menevät, kuinka moni voi rehellisesti sanoa tuntevansa täysjärkisen vasemmistolaisen, joka vielä vanhoilla päivilläänkin kannattaa punaista aatetta, vaikka elintaso on jo aikaa sitten noussut korkeammalle kuin nuoruuden radikalismipärinöissä olisi koskaan osannut kuvitellakaan. Yhtä sekaisin ovat toki nuoret aikuiset, jotka larppaavat menestyjää kokoomusnuorissa, vaikka omaa, yleensä vähätuloisten ja nuorten asiaa ajetaan lähinnä politiikan kentän toisessa laidassa. Tätä jälkimmäistä porukkaa tuntuu tosin nykyään löytyvän paljonkin, itsekin laskisin kuuluvani samaan ryhmään, vaikka poliittisiin nuorisojärjestöihin en liittyisi kirveelläkään.
Otetaan ensin vielä esimerkki. Monet varmasti tietävät henkilön, joka kantaa nimeä Björn Wahlroos. Kyllä, juuri se punaisiin purjehdushousuihin pukeutuva ja Ruotsin kuninkaan piireihin lukeutuva viiksivallu. Saavutukset talouselämässä ovat mittavat, monien mielestä varmasti oikea porvarin perikuva. Konservatiivikin. Ei varmasti ole ollut minkään sortin idealisti nuorempana, eihän? No, ei välttämättä idealisti, mutta vasemmistoradikaali kuitenkin. Oikeastaan kommunisti, jos suoraan sanotaan. En tiedä enkä tunne tapausta niin tarkasti, että voisin tarkemmin analysoida, onko kyseessä suurempi muutos ihmisessä vai ympäristössä, eittämättä molemmissa. Wahlroosin nuoruudessa 60- ja 70-luvuilla maailma oli hyvin erilainen paikka ja muutosta varmasti kaivattiin nuorisonkin keskuudessa aivan eri tavoin kuin nykyään. Silti nykyinen elämäntyyli on niin täysin kommunistisen ideologian vastainen, että myös täyskäännös henkilökohtaisessa ajatusmaailmassa on ollut jyrkkä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut käsitellä Wahlroosin elämää, vaan tarjota elävä ja tunnettu esimerkki tai oikeastaan todiste tekstin alussa esitetyn sanonnan tietynlaisesta paikkansapitävyydestä. Ainakin joissain tapauksissa. Epäilemättä Wahlroosilla oli nuorena sydäntä vastustaa omistamista ja Vietnamin sotaa. Sen jälkeen onkin sitten menty järki edellä oma etu mielessä, kuten kunnon ihmisen kuuluukin. Mitä sillä kehitysavulla edes tekee, vitut muista.
Itsestäni olen huolissani. Miksi en tunne tarvetta muutokselle, halua paasata kahvilan tai baarin nurkkapöydässä kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan omaa poliittista radikaalia agendaani? Miksi en koe tarpeelliseksi päästä kostuttamaan humanistityttöjen pilluja köyhällä pseudoälykkyydelläni ja huonolla retoritiikallani, jotka vetoavat vain heikolla yleissivistyksellä varustettuihin yksilöihin. Voiko todella olla, että minullaa ei ole sydäntä? Ei paloa päästä muuttamaan asioita. Vai onko sittenkin niin, ettei ole mitään muutettavaa. Ei ole tarvetta nousta barrikadeille puolustamaan opiskelijoiden oikeuksia, ne ovat hyvät, melkein liiankin. Vaikka niistä vielä leikattaisiinkin. Pitäisikö minun vastustaa leikkauksia, jotka kohdistuvat itseeni. Siitäkin huolimatta, että tiedän ne välttämättömiksi valtion talouden pelastamiseksi. Minä en vastusta, vaan hyväksyn. Se tehnee minusta sieluttoman.
Olen toki varmasti sieluton muistakin syistä. Esimerkiksi rakkauskäsitykseni on monien mielestä varmasti varsin ontto, siitä lisää täältä. Linkki vie yhteen aiemmista blogiteksteistä. Lisäksi en oikeastaan välitä siitä mitä tapahtuu. Läheisten ihmisten hyvinvoinnista toki pyrin pitämään huolta, mutta siinäpä se. En koe asiakseni muuttaa maailmaa paremmaksi tai pyrkiä auttamaan hädässä olevia. Hätä ja kaikki muu paska on osa elämää siinä missä onni ja autuuskin. En lähtisi mistään hinnasta viidakkoon avustamaan heikompiosaisia ja lähetyssaarnaustakin harrastan vain sängyssä. Pyrin luomaan parempaa itselleni ja läheisilleni, se riittäköön. Muut kantakoon halutessaan maailmantuskaa kaikkien puolesta, se ei ole minun ongelmani. Tekee se minusta sitten sieluttoman tai ei, päättäkää te.
-Vyöruusu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti