Otsikossa mainittuja sanoja harvemmin liitetään yhteen. Paitsi ehkä joidenkin tietynlaisen fetissin omaavien ihmisten piirissä. Tällä kertaa voin sanoa, että itse en kuulu kyseiseen joukkoon. Maku on ihan kohtuullinen ilmankin, en suuremmin kaipaa siihen rautaisia sivuvivahteita. Mutta niin. Aina välillä tällaisella vajaalla pakalla pelaavalla ihmishahmolla on vaikeuksia ymmärtää tiettyjä ihmisiä ja etenkin heitä koskevaa uutisointia. Maria Nordin siis maalaa pääsiäismunia kuukautisverellään. Hieno homma ja varmasti myöskin terve esimerkki lapsille, mutta en lähde kritisoimaan. Onhan se normaalia varmasti, onhan? Epäilemättä kuukuppikin on oikein kiva astia luonnon omalla vesivärille. Tahtoisin myös uskoa, että sivellinkin on askarreltu omista pillukarvoista. Jotenkin suorastaan kutkuttavaa tee-se-itse -toimintaa. Uskallan nyt väittää, että ehkä hieman lievemmälläkin ylpeydellä nainen voisi kuukautisiinsa suhtautua. Tämä ei ilmeisesti ole ainoastaan miesten mielipide asian tiimoilta.
Sitten Katri Sorsa. Seksikeinu ei ilmeisesti enää keinu ja niskakin on niin jumissa, että suihinotosta ei tule mitään. Kyllähän siinä kärsii vahvempikin parisuhde. Etenkin, kun mies on rakastunut tyttöön, joka oli villi sängyssä. Ymmärrettävä huolenaihe siis. En vain nyt ihan täysin ymmärrä, kuinka ne niskakivut siihen suihinottamiseen vaikuttavat. Olen kuullut joskus isojen poikien puhuvan muun muassa erilaisista asennoista, joissa myös kyseistäkin toimintaa voi harrastaa. Toki en koskaan vielä tähänastisessa elämässäni onneksi ole sellaiseen tilanteeseen joutunut, jossa olisi munaa pitänyt imeä. Saatan siis olla väärä henkilö puhumaan. Mutta uskaltaisin väittää, että normaaleissa asennoissa naisten niskat eivät joudu kestämään lähellekään yhtä kovaa kohtelua kuin miesten niskat silloin, kun vastaavaa suoritusta tarjotaan naisille. Siinä on nikamat kovilla, kun päätä taaksepäin nojaten samalla saa painaa naamaa kohti pillua, että kieli pääsee kunnolla klitoriksen kimppuun. Sitten, kun nainen vielä kiihkoissaan tarttuu päälakeen, ei halvaantuminen ole enää kaukana. Mutta kipu ei ole kiva, sen ymmärrän. Tsemppiä pariskunnalle, eiköhän siellä vielä joku päivä päästä irstailun makuun oikein huolella.
Olin tänään herätessäni poikkeuksellisella tuulella ja tein itselleni aamupalaa. Kuulin uudesta (monille varmasti jo vanhasta, mutta tselleni uudesta) banaanilettureseptistä, jonka tekemiseen ei tarvittu kuin yksi ainoa banaani ja kanamuna. Ne keskenään kulhoon, jossa jollain härvelillä vaan sekaisin "taikinaksi" ja siitä pannulle. Maistui jostain syystä hyvälle. Saatan kokeilla uudestaankin, jos nyt vielä joskus sorrun aamupalaa tekemään.
-Vyöruusu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti