sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tissejä ja tinderlutkailua

Joku ihmettelee, miksi ihmiset jännittää. Moni tuttuni ihmettelee kohdallani sitä, miksi jännitän aina ennen ensitreffejä, eihän se sentään ole uutta? Jännittämiseen on kuitenkin hyvä syy, ilman sitä ei ole mitään. Jännitys on se suola joka tekee asioista mielenkiintoista. Kuinkahan kornia olisi tähän väliin julistaa näin
Siinä vaiheessa kun en jännitä treffejä, on aika mennä syvälle omaan itseensä, pohtia asioita, reflektoida ja tehdä päätös, päätös joka tuo yhden lopullien tuleman
lopeta ja mene naimisiin. 
Olipas kornia paskaa, mutta totta. Onnistumisessa on jotain järkeä jos siinä on ollut jotain jännättävää. Nyt siihen lutkailuun.


Kaunis päivä, aurinko paistaa ja mamuja on jokapuolella, ahh ihanaa. Seisoskelen kahvilan edessä, sitten nään hänet, tai ne, nuo ihanaiset rinnat joita ei voi kun ihmetellä. Kaunis kahviseurani oli saapunut. Jännitys loppuu kyllä siinä ensimmäisessä sutkautuksessa jonka päästää suustaan, onneksi. Tapauksessani tunteiden vuoristorata oli vasta alussa. Astellessamme tähän pikkuriikkiseen kahvilapaikkaan näen tiskin toisella puolella sen, yhden entisen lutkailun kohteen. Tuolla se nyt katselee irstain silmin, kuin olisin tullut kakkoskierrokselle, valeltuna hunajaan ja ekstaasiin. Sitten serualaiseni huudahtaa: Heeeippa mirjaa!
Ei helvetti, oliko hänen nimi Mirja, ainakin seuralaiseni kävelee nopein askelin tiskille, eihän tämä ole mahdollista? Miehen mieli on hassu, tuossa parin sekunnin hetkessä se ehtii prosessoida tilanteen mahdolliset lopputulemat, irstaan kimppakivan ja katuojaan kuolemisen välille jää paljon varteenotettavia mahdollisuuksia tarinan päätökseksi.
Näinkö urhoollinen tarinani päättyy? no se selviää seuraavassa tinferlutkailussa :) (passiivisagressiivinen hymiö)
Nyt luen ja juon teetä

-Lupiini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti