Hola todos!
Taas yks päivä lähempänä kuolemaa, rasti siis seinään! Jos aiot lukea tekstejäni niin luultavimmin tulet pahoittamaan mielesi useasti ja pahimmillaan oksentamaan verta havaitessasi nykyajan mustan surman eli mieleni laukeamisen luettavaan muotoon, pahoittelut siitä. Tai itseasiassa miksi pahoittelen, nykypäivänä jokainen vaatii tasa-arvoa kun tuntee kuuluvansa jonkin vähemmistön edustajaksi, joten miksi minua ja "erityistä" järjenjuoksuani ei pitäisi suvaita? Ei ole minun vikani että kätilö luultavasti pudotti minut lattialle purjehdittuani merille tuosta ihmiselämän satamasta karuun ja kylmään 90-luvun Suomeen.
En luonnehtisi itseäni negatiiviseksi ihmiseksi , pikemminkin karuksi realistiksi joka omaa huumorintajun luokkaa Seth McFarlene(Family Guyn luoja). Tämä kombinaatio saa herkimmänkin taiteilijasielun tärisemään peiton alla.
Näin ensimmäisen aivomällini päätteksi laukaisen näytöllesi synkän huumorini aiheuttaman tapahtuman tänään. Lentokoneessa istuessani rupesin hilpeästi selostamaan täysin tuntemattomalle vierustoverilleni että edessä sojottavassa penkissä oleva pidike joka pitää pöydän yläasennossa pitää olla jokaisessa tuolissa täysin samassa asennossa eli pohjois-etelä suunnassa, muutoin koneen tasapainosensorit saattavat vaurioitua jolloin kaikki yhdessä syöksymme surmaan. Tässä siis tarina tiivistettynä, parhautta oli seurata kun lähimmät kolme penkkiriviä rupesivat kääntelemään kyseistä pidikettä mainitsemaani suuntaan. Toivottavasti en aiheuttanut kenellekään heistä traumoja. Hei mitä minä oikein selitän, sitähän minä juuri tavoittelen, varsinkin kun säännöllisesti testailen tovereideni Vyöruusun ja Lupiinin varmuutta omasta seksuaalisuudestaan. Tulokset ovat olleet häkellyttävän homofobisia, hävetkää totean näin umpiheterona. I'll rest my case, adios arvon blogimaailman parasiitit
-Tummentunut Lehtomaitikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti